Kommunikaattorista iPhoneen

Ihmisillä on erilaisia suhteita puhelimeen. Joillekin puhelin on kaveri toisille välttämätön paha joka tuppaa soimaan juuri silloin kuin sitä ei odota.

Millainen suhde Sinulla on puhelimeen?

Sain ensimmäisen puhelimeni yläasteella silloin kuin hinnat alkoivat pudota järkevälle tasolle. Nokian 415 maksoi noin 2000 markkaa tietysti tehoakku vielä lisäksi jottei sähkö heti loppuisi. Puhuminen maksoi yhden markan minuutti. Sillä kun soitti muutaman tunnin oli lasku satasia.
Tuohon aikaan ei montaa puhelinta lähipiirissä ollut mutta muutama. Tämä Nokian 415 oli NMT tekniikkaan perustuva. Ericsson oli tuonut hetki sitte markkinoille GSM tekniikkaan perustuvan puhelimen jolla pystyi lähettämään tekstiviestejä. Tekstiviestit eivät silloin vielä kiinnostaneet saatika SIM kortti.

Meillä oli ollut autossa useita puhelimia niin ARP manuaalisella keskuksella kuin automaattikeskuksella jossa valittiin numero ihan itse painikkeilla. Niitä lähti autosta usein, olivat oikein varkaiden herkkua. Tosin eivät tajunneet tiiliskiven kokoista laitetta viedessään jääkaapin kokoisen keskusyksikön olevan takakontissa.

Muutama vuosi meni ennen kuin puhelimella pääsi internettiin. Ensimmäinen hiukan nettiä näyttänyt puhelin tuli hankittua joskus vuosituhannen vaihteessa. Olihan se mielenkiintoista kun pystyi yrittämään samoille sivuille kuin tietokoneella. Sieltä saakka on tullut ymmärrettyä miksi nettisivu on hyvä tehdä myös mobiilikäyttäjän nähtäväksi. Siis niin että mobiilikäyttäjä saa edes jotain infoa eikä koko informaatio jää saamatta. Yläkulmaan edes puhelinnumero niin pääsee pitkälle.

Heti vuosituhannen vaiihduttua tein hyvän hankinnan Puhelinkioskista Nokian 6800 qwerty -puhelin jolla pystyi tekemään lähes kaiken sen ajan puhelimella tehtävän. Se koukutti niin että olen edelleen koukussa.

Puhelimia tuli vaihdettua taajaan ja niiden jälleenmyyntiarvon ollessa huono aloin antamaan puhelimia isälleni. Johan oli ihmetystä hänen työpaikallaan kun isukilla oli kalliimpia puhelimia taskussa kuin puhelimista ymmärtävillä. Hyväähän uuden tekniikan kanssa pelaaminen tekee, pysyy mieli virkeänä.

Jossain vaiheessa pidin useampaakin puhelinta mutta lähinnä työolosuhteiden vuoksi ettei puhelimet rikkoutuisi. Halpa puhelin on yleensä se toimiva ja jonka akku kestää pitkään.
Yleisesti ottaen kalliimmatkin puhelimet olivat toimineet hyvin ja jopa luotettavasti.

Qtek oli ensimmäinen Windows puhelimeni. Sen oli tuonut maahan Oululainen Mtechnology joka oli myös räätälöinyt siihen navikaattori ohjelman. Ostin myös erillisen GPS mokkulan joten sain navikaattorin ja puhelimen samalla. Hinta noin 700 euroa. Qtekissa oli ongelmana sama homma joka vielä nykyäänkin vaivaa puhelimia. Käyttömuisti loppuu. Sen aikainen Windows kummikin ilmoitti asiasta ja sen pystyi käydä valikoista tyhjentämässä eli sammuttamassa ylimääräiset ohjelmat. Qtekia pidin hyvin toimivana ja luotettavana laitteena.

Nokian E90 communicator oli ensimmäisiä susia. Halusin sen heti kun se ilmestyi. Maksoin siitä 1200 euroa, kallein puhelimeni tähän mennessä. Ensimmäinen puoli vuotta olin taajaan yhteydessä Nokiaan mutta ainoa apu oli "irroita akku kahdesti päivässä niin se toimii". Näin tein ensimmäisen puoli vuotta kunnes saivat valmiiksi ohjelmistopäivityksen jolla E90 aloitti luotettavan toimintansa. Usko Nokiaan oli kumminkin mennyt. Hyvää oli leveä näyttö jolla oli hyvä surffata.

Hankin vähän edullisemman multimedia puhelimen ja käytin sitä ja E90:stä  rinnan kunnes Nokian seuraava ongelma näyttöön jääneet näppäinten jäljet tulivat näkyviin. Lähetin E90:sen huoltoon ja se korjattiin takuuseen. Paketoin puhelimen pakettiinsa ja käytän sitä silloin tällöin hiukan.

Samsung Omnia 2 oli seuraava puhelin 16 gigatavun muistilla sekä muistikortti paikalla. 600 euroa oli kiva summa E90:sen jälkeen. Samsungilla tuli kuvattua paljon ja surffattua ihan riittävästi. Siis paljon. Tämä puhelin haki pitkään uutta kotia sen ongelmien kanssa. Siinä oli myös muistin kanssa pahoja propleemeja. Samsung oli peittänyt omalla softallaan Windowsin niin ettei muistin tyhjennys ollut yksinkertaista vaan puhelin oli jumissa ennen tyhjennystä. Lopulta puhelin ei enää lähettänyt edes tekstiviestiä. Laitoin sen huoltoon jossa siihen vaihdettiin koko emolevy. Pikkusisko otti sen käyttöönsä ja on ollut tyytyväinen.

Täysin kyllästyneenä Windows maailmaan olin jo ostanut iPadin sen ensimmäisen version. Kolme kuukautta ensimmäiseen uudelleen käynnistykseen. Onko se edes mahdollista? Olin ihan pilvissä miten se voi olla mahdollista?? Muut laitteet olivat vaatineet vähintään kerran päivässä boottauksen ja tämä pysyi pystyssä kolme kuukautta.

Vuoden tätä ihmettä katseltuani ostin ensimmäisten joukossa iPhone 4S :n.

Nyt on puoli vuotta takana iPhone aikaa enkä vaihtaisi pois. Näyttö on jotain sanoin kuvaamatonta ja kamera samaa tasoa. Ja peukalon nivel heikossa hapessa surffaamisesta. Siis Applen tuotteet vaan toimii ja toimii. Yksinkertaisesti sopivat tälläiselle hyper käyttäjälle koska toimivat.

Kirjoitan tätä Windows koneella, mutten ehkä parin viikon kuluttua.. Apple julkaisee uusia koneita ihan pian.

LED -valaisimia

janitestaa

Uusia lamppuja

25.04.2012 - 22:12

Talven aikana tuli ostettua muutamia uusia 1000lumenin lamppuja. Hinnat 20-30eur plus akut ja laturit.
Hienosti toimivat verrattuna Mte G33 valaisimeen.
Tosin pitää muistaa ettei näillä ostoksilla ole kolmen vuoden takuuta ja Suomen kielistä tukea.
Kesälläkin tulee lamppuja käytettyä joten ehkä lisää juttua on luvassa ennen syksyä.

Työkäyttö

14.12.2011 - 20:30

Otsavalon käyttö tarkassa työtehtävässä rakentaessa tai vaikka laitteiden sarjanumeroita tutkiessa on kätevää. Mutta lampun ollessa tehokas voi valo sokaista tai polttaa kuvan jolloin ei saa tekstistä selvää.


Kuvassa Spark ST6 500lumenia ja kirkaslinssi

Ongelman voi ratkaista säätämällä valaisimen pienemmälle teholle. Mutta likaiset hanskat kädessä säätäessä tulee usein laittaneeksi silmiinsä ties mitä.
Siksi on olemassa maitolasilla varustettu otsavalo. Se hajoittaa valon tasaisesti koko valaisimen umpion muodostamalle alalle.


Kuvassa Spark ST6 500lumenia ja maitolasilinssi

Vertailuna objektiivilla varustettu otsavalaisin jossa siis voidaan säätää fokusta eli valokeilaa pisteestä laajaksi. LedLenser on yleisin fokuksen säädön käyttäjä valaisimissa.


Kuvassa LedLenser H7R 160lumenia fokus laaja


Kuvassa LedLenser H7R 160lumenia fokus kapea

Linssit siis erottavat valaisimet kahteen ryhmään tai periaatteessa kolmeen. On myös valaisimia joissa on pelkkä led. Ledillä kun on tietty avautumiskulma jolla valo tulee kotelosta ulos ja sen ollessa esim. 20 astetta tulee kohtuu hyvä valokeila ilman lisä heijastinta tai linssiä.
Tehokkaammat ledit ovat koteloltaan erilaisia ja tarvitsevat joko linssin tai umpion eli heijastimen ohjaamaan valon sopivalla kulmalla.



LedLenserin linssi laaja

LedLenserin linssi kapea (hotspot)

Spark ST6 maitolasilinssi

Spark ST6 kirkaslinssi (hotspot)

Hihnojen toiminta on perusedellytys otsavalon toiminnassa. LedLenserin hihnat ovat jo kulahtaneet ja koska pään pääli hihnaa ei ole alkaa valaisin pudota pään läpi. Uutena valaisin sopii hyvin päähän ja hihnoja on hyvä säätää. Pipo helpottaa paljon joten sitä tulee pidettyä aina kun otsavalaisintakin.


Sparkin valaisimessa on päällihihna joka tukevoittaa valaisinta ja auttaa ahdistamatta kantamaan nokalla koko valaisimen. Onnistunut ratkaisu vaikka aluksi epäilytti. On kumminkin useimmissa halpa lampuissa tuo sama patentti paljon pattereita ja ledi nokalle. Putoaahan se jollei saranaa tai hihnoja ole suunniteltu lainkaan. Sparkin valaisinta keventää lithium akku pattereiden sijaan.


Valaisu aika ja akun kesto ovat LedLenserin ja Sparkin suhteen erilaiset.
LenLenser palaa kohtuu vähän aikaa täydellä teholla mutta hiipuu ihan himmeäksi ennen sammumista. Spark taas palaa noin 1,5 tuntia täysillä ja alkaa hiukan himmentelemään ja lopulta lithium akku sammuu. Eli akun suojapiiri katkaisee sähkön kulun kun jännite on riittävän alhainen.
Sparkin akku kestää luonnottoman pitkään eikä sitä tarvitse latailla joka päivä kuten LedLenseriä nikkelimetallihydridi akkuineen. Tehonsäätö ihan pienelle antaa hyvää sisällä käyttö valoa sadoiksi tunneiksi. Tosin eihän sitä pimeässä halua olla ja yleisin moodi onkin LedLenseristäkin löytyvä n.150 lumenia jolla näkee mainiosti.


Spark ST6 500 lumenin tehoineen on syrjäyttänyt LedLenserin työkäytössä. Tuleva talvi kertoo lithium akun pakkas ominaisuuksista lisää. Käytössä on kaksi akkua joten vaikka pakkanen purisi on toinen varalla helposti vaihdettavissa. Toisin kuin LedLenserin kolme AAA -akkua jotka on vaikea vaihtaa. Lisäilen pakkas kokemuksia kun Suomen talvi tulee.

Otsavalaisin

09.12.2011 - 19:11

Otsavalaisin oli se hassu kapine kilpasuunnistajan päässä, joka loisteli pitkin pimeää metsää Jukolanviestiä katsoessa.

Otsavalaisin on löytänyt tiensä lenkkeilijän päähän ja myös työkäyttöön kun kädet halutaan vapaaksi. Miksei sitä voisi käyttää myös lukiessa tai siivotessa?

Alkuun ostavalaisin oli toteutettu hehkulampulla ja pattereilla. Tiedä sitten kuinka monella kilpasuunnistajalla oli repussa mukana muutaman kilon painoinen lyijyakku jollainen on mopossa tai autossa.

Pienten akkujen yleistyessä otsavalaisimia tuli saataville halogeenilla ja nikkelikadmiumakuilla. Valoteho oli valtaisa verrattuna patterilamppuun. Muttei valoa riittänyt kovin pitkään halogeenin suuren sähkön kulutuksen vuoksi.

Suunnistajan otsavalaisimen hinta ei varmasti ollut niin pienestä kiinni etteikö olisi nähty myös ksenonpolttimolla varustettuja malleja joilla valoteho on moninkertainen halogeeniin verrattuna.

Ylivertainen keksintö on ollut LED -tekniikka jonka hyötysuhde ja pienikokoisuus on tuonut käytettävyyden ihan uudelle tasolle.
Nyt otsavalo voi olla pieni mutta silti tehokas ja vieläpä samaan aikaan säädettävissä himmeäksi jos tarvetta suurelle valonmäärälle ei ole.


Vuosien saatossa olen testaillut useita LED-otsavalaisimia joissa on ollut yksi tai useita ledejä sekä linssillä ja heijastimella olevia.
Sähkölähde versioita on ollut patterista, akkuihin niin nikkelimetallihydridi kuin lithium toimisiakin.


Otsavalaisimen tärkein osa ei itseasiassa ole valonlähde vaan hihnat joilla se kiinnittyy päähän. Jos panta kiristää pollaa ei ole hyvä olla. Samoin ongelmaksi muodostuu valaisimen pysyminen oikeassa asennossa, jos hihna on löysä valaisin valahtaa alas ja sitä joutuu korjailemaan.


Tasapainoisen ratkaisun saa tehtyä viemällä sähkönlähteen taakse valonlähteen ollessa edessä. Paino jakautuu optimaalisesti ja valaisin pysyy paikallaan. Ongelmaksi muodostuu johdotus joka Suomen pakkasissa saa kovaa kyytiä. Markkinoiden laadukkaimpana pidetyn valaisin merkin johdotus katkeili edellisessä erässä akkukotelon kyljestä, nykyisin liityntää on parannettu enkä ainakaan itse ole saanut sitä rikki.


Vaihtoehtoinen tapa rakentaa otsavalaisin on laittaa koko paketti otsalle. Vähän kuin taskulamppu mutta 90 asteen kulmalla varustettuna. Sitten onkin painoa paljon edessä ja lamppu tahtoo pudota nokalle. Näin käy varsinkin jos hihnat eivät mene pään yli vaan vain ympäri pään.Lithiumakun pieni paino helpottaa ongelmaa osaltaan verrattuna pattereihin tai nikkeliakkuihin.



Olen muutaman viikon testaillut hyvällä hihnasysteemillä varustettua lithiumakkuista heijastimella toteutettua otsavalaisinta. Verrokkina oleva otsavalaisin on säädettävällä linssillä ja valo edessä akku takana toteutuksella oleva kevyt ja laadukas valaisin johon olen ollut hyvin tyytyväinen.
Seuraavassa tekstissä lisää valaisinten eroista.

Patterista akkuun

09.12.2011 - 18:03

Muistaa ajan jolloin kaikki lelut toimivat pattereilla eikä iloa kestänyt kovin pitkään.

Pattereiden kehitys on vuosien saatossa ollut monivaiheinen joista tärkein muttei niinkään käytetyin oli Lithium patterin keksiminen. Sen energiatiheys on moninkertainen vanhoihin patteritekniikoihin nähden. Niin myös hinta.

Jossain vaiheessa leluissa siirryttiin akkupattereihin eli akkuihin jotka olivat alkuun hyvin lyhyt kestoisia ja niitä sai ladata vähänväliä. Niillä kumminkin sai monen analogisen lelun toimimaan ilman suurempia kustannuksia päivästä toiseen. Ensimmäisistä nikkelikadmium akuista siirryttiin nikkelimetallihydridi akkuihin joita näimme kännyköissä. Niillä oli hiukan parempi energia tiheys ja itsepurkautuminen vähäisempää.

Akkujen ongelma oli digiaikaan siirryttäessä pattereiden ja akkujen jännite-ero. Patterin ominaisjännitteen ollessa 1,5 volttia ja akun 1,2 volttia. Mukavat leluvalmistajat päätyivät tekemään laitteita jotka toimivat 1,5 voltilla. Jolloin akut toimivat vain hetken ollessaan täynnä eli jännitteen ollessa yli 1,5 volttia.



Lithiumakku korvasi tullessaan nikkelipitoiset akut pienissä leluissa kuten kännyköissä. Lithiumakkuja valmistetaan monimuotoisina. Mutta kesti hetken ennen kuin saataville tuli lieriönmuotoisia AA-patterin korvaavia tuotteita. Lithiumpattereita löytyy nykyisin 1,5 volttisina noin 2 euron kappalehinnalla. Akkuja on saatavilla jopa USB-liittimestä ladattavana.

Uusi juttu on hypertehokkaat 18650 -tyypin 3,7 voltin lithiumakut joista saa pitkään paljon sähköä ulos. Nämä akut ovat kevyitä mutta useissa käyttösovelluksissa erittäin pitkäikäisiä. Hinnakkaita ovat myös muttei nyt niin kamalan kalliita verrattuna käytettävyyteen.



Ajankohtainen käyttökohde on tasku- ja otsavalaisimet joissa usein sähkö loppuu juuri väärällä hetkellä eikä varaakut tai paristot ole lähellä. Lithiumakun käytettävyydestä valaisimissa seuraavassa kirjoituksessa.

Kiinalaiset auton renkaat

Mitä rengasta itse suosit?

Onko kokemusta erimerkkisistä ja eri maanosissa valmistetuista renkaista?
Varmasti monella suomalaisella on perimästä tullut Nokian Renkaiden suosio varsinkin talvirenkaissa.

Itse ajoin ensi kilometrit Nokian talvirenkailla ja Michelinin Energy -kesärenkailla Nissan Sunny 1.3L -autolla. 100000 kilometriä meni yhdessä hujauksessa kun kortin oli saanut. Renkaina oli sittemmin myös kesällä kotimainen Nokian matalaprofiilirengas "isoilla" 15 -tuuman vanteilla.

Rengaskulut eivät noissa kokoluokissa olleet kovin kummoiset ja kotimaista tuli alle vaihdettua paikallisissa rengasliikkeissä. Olikohan renkaat edes niin kalliita kuin nykyisin? Ainakin rengastyön hinta oli vähemmän kuin 100 euroa joka nykyisin alkaa olla normaalia hintatasoa.


Ensimmäinen ostettu auto


Nissanin päästessä eläkkeelle oli aika investoida vähän ajetun Audi A4:n rengastukseen. 74000 ajettu Audi oli ostohetkellä varustettu loppuun ajetuilla kesä- sekä talvirenkailla. Paikallinen rengaskauppias Juniorkumi tarjosi helpon tavan saada nämä loppuunajetut uusiksi Continentalin -renkaiksi. Talveksi tuli Audi alkuperäisille aluvanteille nastarenkaat ja kesärenkaat Sportcontact 2 17" CMS C4 -vanteilla. Yhteensä 2300 euroa töineen. Ei kuulostanut sillä hetkellä pahalta kun oli juuri maksanut autosta kymmenkertaisesti.

Tuo Audi kulki mukavasti pari vuotta, kesärenkaat pitivät kaikilla kesän keleillä hienosti. Ajomelu tuollaisella 225 -leveällä renkaalla oli äänekäs mutta kohtuullinen Audin äänieristysten vuoksi. Continentalin nastarengas piti nuorella kuskilla vähän liiankin hyvin. Perä ei irronnut kunnolla sitten millään vaikka kuinka yritti, käsijarru auttoi tietysti asiaa. Nastat pysyivät hyvin kiinni eivätkä katkeilleet tai murtuneet. Kehuisin hyväksi renkaaksi.

Polon tilaus


Polttoaineen hinnan noustessa ja Audin laadun todenneena halusin vähemmän kuluttavan ja vähemmän huollossa viihtyvän auton. Tilasin VW Polo 1,4Tdi:n 7000 euron lisävarustein siis kaikki mitä sillä hetkellä halusin. Webasto vain jäi kipukynnyksen tullessa vastaan 26000 euron kohdalla.
Audilla ajettiin vielä kolme kuukautta Polon valmistuessa pikkuhiljaa eripuolilla Eurooppaa. Viimeinen viikko yritettiin selvitä kahden millin kulutuspinnalla varustetuilla kesärenkailla talvirenkaiden päädyttyä isän Saabin alle jossa ne vielä viime talvenkin pyörivät. Ei ollut Continentalin kesärenkaasta talvikelillä Nokian kesärenkaan voittajaksi. Continentalissa ei ollut pitoa lainkaan. Nissanin kanssa tuli aikanaan urheiltua alkukeväästä kun oli pakko saada kesärenkaat heti alle kun auringon ensi säteet toivat hiukan vihreää nurmikkoa näkyviin.






Alkuperäis rengastus Pirelli Cinturato



Polossa oli ensirenkaina Pirellin Cinturatot jotka eivät montaa hetkeä alla kerinneet vanhentua. Talvirenkaiksi valikoituivat kunnon autoverolla Nokian Hakkapeliitta 4 :set. Joilla ensimmäisen talven ja samalla Polon sisäänajon noin 20000 kilometriä ajoin. Nastat olivat uudella alumiinirungolla jotka murtuivat ja kovametalli tapit putosivat ajossa. Nokian Renkaat eivät tulleet vastaan nastojen irtoamiseen vaikka kyseinen ongelma oli heidän ja autolehtien tiedossa. Tulin lopputulokseen että renkaat voisi laittaa vähemmän kilometrejä saavaan äidin Poloon. Jossa ne muutaman talven toimivat ihan hyvin. Nastojen murtuminen oli loppunut, olisiko syynä ollut diesel moottorin paino tai järjetön 200Nm vääntö?



Hankook 415 195/55-15





Polo sai ensimmäiset uudet renkaat ensimmäisenä keväänä Vannetukusta joka osti siihen aikaan sopivasti eriä pitkin keskieurooppaa. Alle tuli saksalaiset 15 tuuman laatuvanteet poistoerästä ja Hankookin renkaat Hyundain ensiasennus vanteilta. Kauppaan kuului myös nuo uudet peltivanteet alkuperäisillä pölykapseleilla (löytyy varastosta edelleen jos jollain tarvetta sopii Volvoon ja Hyundaihin 4-pultin jaolla). Nämä olivat oikeasti sopuhintaiset töineen noin 400 euroa.

Hankookeilla ajettiin Polon ensimmäisenä kesänä pari kertaa Lappiin ja 25 tunnin Norjan kierros               Kolarista Kolariin nukkumatta. Tuli nähtyä 20 euron hampurilainen ja älyttömän hienoja maisemia. Siihen aikaan diesel maksoi 80 senttiä litra ja mieletön into oli ajaa uudella autolla.






Nokian Hakkapeliitta Q 205/50-16



Syksyllä Vannetukku myi erää Nokian Hakkapeliitta Q -renkaita alle puoleenhintaan ja sopivasti oli vielä Tomason poistovanteita jäljellä ja sain noin 400 euroon 16" aluvanne kitkarengas paketin. Olin siinä vaiheessa mieltä ettei nastarengas kestö Polon alla ja uskaltauduin kitkarenkaan käyttäjäksi. Siihen saakka olin varoitellut ihimisiä kitkarenkaiden käytöstä Suomen talvessa. Noiden renkaiden hankinnan jälkeen olen enää varoitellut niiden käytöstä kesärenkaina. Nykyisin ihmettelen miksi olen joskus ajanut nastarenkaalla.

Polo tuntuu olevan elementissään kitkarenkaalla pitoa on keli kuin keli hyvin kun on tällainen ennakoiva ajaja. Tosin sen mitä ajaa muilla autoilla nastalla on ihmeissään kiihdytys ja sivuttais pidon huonouden vuoksi joka kitkarengas Polo yhdistelmällä on hyvä. Jarrutukset ABS:llä kirkkaalla jäällä ovat kitkarenkaan kompastuskivi. Tuntuu kuin vauhti vain nousisi. Tähän on Tekniikan maailma syventynyt testissään.


Jälleenmyyntiarvo





Myin pari talvea ajetut Nokian Hakkapeliitta Q:t eteenpäin kyllästyttyäni Tomasonin hyber maalipintaan jossa ei pysynyt metallihohto musta eikä vannevalkoinen maali. Olihan ne jo pari talvea olleet eikä kitkaa omilla ajoilla vanhana kannata käyttää. Sain melkein saman käytettynä mitä maksoin uutena.

Goodriden -kitkarenkaat 205/55-16



Ostin tilalle Goodriden -kitkarenkaat Barzettan 16" vanteilla noin 600 euroa kokonaan maalattuina. Maalattu vanne kestää talvikäytön jos sen vahaa syksyllä ja silloin tällöin pesee hyvin. Ei välttämättä joka viikko niinkuin itse mutta jos edes neljä kertaa kuussa. Goodriden kitkarengas ei paljon ajossa eronnut Nokian renkaasta mutta aika paljon halvempi se on ja erilaisen kulutuspinnan vuoksi kuluttaa polttoainetta vähemmän. Keski-Euroopan kitkarenkaaksi voisi yleisesti nimittää. Olin tyytyväinen ja niistä eri foorumeilla kertonutkin.

Goodride SA05 -kesärenkaat 205/50-16







Seuraava kevät toi mukanaan taas vannekuumeen ja uusi rengasvanne setti oli saatava. Vannetukku auttoi lääkitsemällä kiinalaisella Goodride SA05 -renkaalla ja 16" Barzetta -vanteella kiilloitetuin puolin ja mustin sisäosin. Noin 600 euron paketti sisälsi kohtuu renkaat ja hyvät vanteet. Vannetukku oli tuolloin hankkinut laitteet vanteen suoruuden mittaamiseen ja vanteet olivat saaneet hyvät lukemat ja renkaat olivat tasapainotettu oikein.

Näilla renkailla käytiin Lapissa pari kertaa ja ajeltiin pitkin Suomea. Kunnes 2010 kesänä renkaat kävivät välimerellä. Kunnon päivämatkat 700-1000km ja 40 asteen helle antoivat Goodridelle liikaa kestettävää ja palatessamme löysin kotipihalla renkaista pitkittäisiä halkeamia. Poistin renkaat heti käytöstä ja laitoin alle Polon alkuperäiset ajamattomat 14" renkaat. Goodride oli tuolloin 35000 kilometriä ajettu ja varmasti hintansa noin 200 euroa tienannut. Kulutuspintaa oli vielä 4 millimetriä.

Matka Välimerelle ja takaisin 8500km




Tuo Välimeren reissu sisälsi paljon erilaisia tiestöjä sekä maantieteellisiä eroja lämpötiloineen ja korkeuseroineen. Se oli hyvä testi Pololle ja renkaille sekä tietysti itselle. Auton on sovittava omalle kropalle jos mielii ajaa pari viikkoa ilman selkävaivoja.

Alustan uudelleen rakennus

Polo sai vähän uusia osia ennen reissuun lähtöä joista vaikein muutos oli alustan rakennus uudelleen polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi. Korkeussäädettävä alusta Vannetukusta ei ollut kovin hyvä vaan madalsi autoa pari senttiä ilmoitettua enemmän joten sarjan maahantuojan Tuningstudion kanssa rakensimme alustan uudelleen kiinteillä H&R:n madallusjousilla ja uusilla iskunvaimentimilla. Polo oli valmis lähtöön pari päivää ennen laivan lähtöä kohti seikkailua.









Madallus ja ylikoon renkaat



Syksyllä sovittaessani Goodriden kitkarenkaita alle eivät ne mahtuneet pyörimään vakiota korkeamman profiilin ja vanteen ET luvun vuoksi. Vakiokoko renkaassa on 205/45-16 kun kitkarengas oli 205/55-16 joka siis sopii vakioalustan kanssa hyvin tuoden talvikelille kaivattua maavaraa. Vanteen ET tulisi olla 16" vanteella 45 kun tuo oli 35. (18" 7" leveällä vanteella 35 ET on hyvä.). Vannetukun sivuilta löytyy selventävää tuohon rengasinfo .
Goodridet menivät talven ajettuina äidin vakioalustaiseen Poloon. Pientä jännitystä oli ilmassa mutta nyt on Goodridet olleet hänellä kaksi talvea ja selvinnyt niillä hyvin niin kaupungissa kuin isoillakin teillä.

Ajoin tuon talven Nokian Hakkapeliitta 4 nastoilla ja kyllä oli menoa Polosta tuli leikkikalu kun ei se pysynyt tiellä lainkaan. Saatika että olisi pysähtynyt tai lähtenyt liikennevaloista liikkeelle kuin kitkarenkailla. Märällä jäällä ne toimivat paremmin kuin kitkarengas.


Kevyet 18" vanteet




Koko talven tutkin pitkin nettiä millaiset vanteet seuraavaksi kesäksi. Kevyet pitää olla ja isot. Viimein kevään korvalla päädyin Alloywheelsin myymiin Wolfrace Trackready -vanteisiin jotka painavat 18" koossa 6,7kg/kpl. Renkaiksi valikoituivat Autogrip F107 koossa 215/35-18. Kiinalainen Goodriden tapaan edullinen ja hyvä rengas. Koko paketti kotiovelle toimitettuna 800 euroa. Tosin Vianor halusi tasapainotuksesta noin 70 euroa, paketin piti olla tasapainotettu mutta toisin oli ja kävi samoin kuin vuotta aiemmin työkaverille jonka setti tuli samoin ihan väärin tasapainoitettuna.

Tällä setillä kävin kaksi kertaa radalla kokeilemassa Wauhdissa Ry:n suosiollisella avustuksella. Ahvenistolla muutaman Porschen ja viritetyn Corveten päästämässä ohi sekä Botniaringillä ihan tyhjällä radalla 2 kertaa 30 minuuttia. Takarenkaat sulivat ihan reilusti muttei nyt liikaa.

Renkaat ovat olleet yllättävän mukavat vaikka profiilisuhde on 35% se on matalarengas mutta runko on hyvin suunniteltu ja se menee matkaajossa mukavasti. Tottakai jyrkät kuopat ovat pahaksi mutta selvitty on huonommillakin teillä. Hiukan noin leveä rengas on märillä kaivonkansilla liukas mutta kuivalla kelillä Polosta loppuu teho kesken ennen renkaan rajoja. Tämä kesä mennään vielä näillä renkailla eli kahden kesän kesto vähintään Autogripilläkin joka siis noin 200 euroa/sarja.











Uusio kitkarengas Virosta



Talvirenkaan hankinta oli edessä viime syksynä ja Vannetukku sai olla ostopaikkana. Sieltä löytyi alta 200 euroon virolaiset 15" Master -uusio kitkarenkaat Nokian Renkaiden kumiseoksella ja Rsi -kuviolla. Rungot olivat kaikki erimerkkisiä ja löysän tuntuisia. Ollessani yhteydessä Vannetukkuun sanoivat että laita lähes yhtä jäykät samalle akselille. Laitoin jäykemmät eteen ja testailin sopivat paineet ajotuntuman mukaan. Aika isoja paineita joutui käyttämään. Renkaan pito oli hyvä mutta lämpötilan mukaan muuttuva ajokäytös ei vaikuttanut hyvältä.


Vähän väliä uusia paineita säätämässä ei ollut kivaa. Joulun aikoihin toinen eturengas oli tyhjentynyt 1 barin paineeseen. Onneksi takakontissa oli Michelinin jalkapumppu joka tuli hankittua Ville Neuve Loubetin Casino -marketista välimeren rannalta. Sitten vaan renkaat vanteelle asentaneeseen firmaan ja  tutkivat asiaa. Olivat sitä mieltä ettei kumi yleensä uusio renkaassa paistu kiinni renkaan kylkeen ja kyljen irrotessa oli ilma karannut. Renkaan uudelleen laiton jälkeen ilma pysyi hyvin koko talven.














Uusiorenkaaseen tyytymättömänä laitan ne ensi talveksi äidin Poloon ja hankin kunnolliset uudet kitkat omaan Polooni. Tämmöisellä hifistelijällä kun tarvii kaikki olla viimeisen päälle.



Jinyu rengasmerkki Kiinasta



Useita erivaihtoehtoja tutkittuani löysin uuden rengasmerkin Jinyu. Aito kiinalainen viimeisen päälle rengas. Luultavasti valmistaa ison osan brändätyistä renkaista mutta merkillä Jinyu vielä meillä tuntematon. Jossain vaiheessa selvisi että Ryttylässä sijaitseva Ruposen Rengastukku tuo Jinyu:ta maahan. Otin yhteyttä onko heillä myös kitkarenkaita saatavilla. Tälläkertaa kun tarvitsen myös ensi kevääksi uudet kesärenkaat päätin hoitaa sen myös samalla ja tilasin Ruposen Rengastukusta Jinyu YW51 -kitkat 205/45-16 ja Jinyu YU61 -kesärenkaat 215/35-18.
Nyt saan helposti koko rengastuksen asennettuna ja varmasti oikein tasapainoitettuna helposti ja läheltä. Verrattuna tilaamiseen esim. Englannista tai Saksasta.
Ruposen Rengastukku tekee myös yhteistyötä Rengas-Onlinen ja Vannetukun kanssa joten asennukset niistä tilatuille renkaille onnistuu ilman renkaiden kotona säilyttelyä tilaamalla renkaat suoraan Ruposen Rengastukkuun.

Syksyllä sitten taas uusia kokemuksia Jinyu -renkaista toivottavasti kunnon suomalaisessa talvessa.